Aamu- ja iltapalaongelma

Mitä teillä syödään iltapalaksi ja aamupalaksi? Hyvä aamu/iltapala on mun mielestä yksinkertainen, terveellinen, helppo ja maistuu kaikille.Helppo lähinnä siksi, että lapset ovat aloittaneet päiväkodissa, mutta syövät aamiaisen kotona ja päiväkodissa ei valitettavasti tarjoilla brunssia tai muuta välipalaa ennen lounasta eli jotain tarvis syödä, että jaksaa leikkiä. Puuro olis tällainen ja maistuis mullekin, mutta meidän lapsissa on tasan yksi puuron ystävä ja toinen on puuron ällööjä. 

Molempien iltapalahitti on toastit eli paahtoleipää grillattuna voileipägrillissä, väliin juustoa ja kinkkua. Mutta. Toihan nyt ei ole mikään kamalan terveellinen ja ravitseva ruoka puhumattakaan valmiskinkkujen epäterveellisyydestä. Otetaanpa vaikka esimerkkinä Snellmanin Voileipäkinkku: Suomalainen kinkku, vesi, suola (1,8%), stabilointiaineet (E450, E451), glukoosi, maltodekstriini, hapettumisenestoaine (E301), mausteet (korianteri, mustapippuri, valkopippuri, sipuli), aromit (lipstikka, viherpippuri), säilöntäaine (E250). Kuulostaa ällöltä, eikö?

Turkkilainen jogurtti marjojen kanssa uppoaa toiseen ja toiseen itse tehty mysli myös pieninä määrinä. Murot menee ok molemmille, etenkin pienempi diggaa. TyrniMURUt on mun mielestä tuotesisällöltään ok ja sokeriakin on "vaan" 6 prossaa. Ja näitä syön minäkin mielelläni. Nää on valitettavasti olleet melkeen joka kaupasta viime aikoina loppu. 

Hedelmät toimii aina ja juusto myös. Tää on pidemmän päälle melko kallis ratkaisu, koska me tykätään hyvästä juustosta ja hedelmistä luomuna.

Kananmunat eri muodoissa: toimii. Äitiä vaan alkaa ällöttää munakokkeli useammin kuin pari kertaa viikossa.

Mutta mäpä olen keksinyt mikä uppoaa molempiin lapsiin, itselleni ja jopa miehelle. Letut! Meidän eineslistalle kuuluvia harvoja ruokia on pinaattiletut, jotka on tosi käteviä, mutta niidenkään ainesosaluettelo ei innosta minua (Atria Pinaattiohukainen: vehnäjauho, vesi, pinaatti (16 %), kananmuna, margariini (rapsiöljy, kovetettu rapsiöljy, emulgointiaineet (E 471, auringonkukkalesitiini), aromit), riisi- ja vehnätärkkelys, dekstroosi, sokeri, suola, palmuöljy, vehnä- ja maitoproteiinivalmiste, nostatusaineet (E 450, E 500), aromit)

Pinaattilettuja voi onneksi tehdä myös itse varsinkin jos on hyvä lettupannu. Mä löysin  oman valurautaiseni kirpparilta ja se toimii kuin unelma.

Kuvassa letun virkaa esittää muovailuvahan palanen.

 
Pinaattilettujen lisäksi olen tehnyt porkkanalettuja ja eilen illalla tein nokkoslettuja, koska itse alkukesästä kerättyä nokkosta löytyi pakkasesta ja isomman (4v) lapsen kanssa oli ollut juuri nokkosista keskustelua "Äiti, muistaksä et nokkonen on kasvi?" No muistinhan mä ja selitin myös, kuinka nokkosta voi syödä vaan ei sellaisenaan vaan vaati esimerkiksi ryöppäyksen tai kuivaamisen ensin. Omat nokkoseni olin ryöpännyt ja pakastanut. YLEn sivuilta löytyikin hyvä tietopaketti nokkosesta. Samalta sivulta löytyi myös linkki nokkosen ravintoarvoihin, sehän on oikea superruokien kuningas. Esimerkiksi rautaa siinä on huimasti, mikä varmasti on hyväksi etenkin näin raskaana olevalle. Nokkosletut tein seuraavalla hyvin epämääräisellä reseptillä:

Iso kupillinen jauhoja (toistaiseksi en ole kokeillut muita kuin vehnäjauhoja, mutta voisin kuvitella esim. ohrajauhojen toimivan hyvin)

Iso kupillinen maitoa (tähän meni osa vettä, koska maito loppui)

2 kananmunaa

Ripaus suolaa

Pakastettua nokkosta kämmenellinen/kourallinen

Nokkoset olivat mulla sen verran isoina paloina, että vedin koko taikinan sauvasekoittimella sileäksi. Annoin seistä vähän aikaa ja paistoin lettupannulla voissa. Nam!

Näitä tuli sen verran, että riitti sekä ilta- että  aamupalaksi. Olisivat aika kätsy retkieväs myös.

Täällä ollaan!

No niin. Kevät tuli ja meni ja eletään jo elokuuta. 

Mun sairastelu kesti sitten kevyet kaksi kuukautta vaatien neljä ab-kuuria sekä poskionteloiden punkteerauksen, mikä muuten olikin aika jänna paikka tällaiselle toimenpidekammoiselle. Ei kuitenkaan ollenkaan niin hirmuinen mitä sain etukäteen kuulla. Kaiken sairastelun jatkoksi huomasin ilokseni olevani raskaana ja sairastelu putki saikin sitten jatkokseen parin kuukauden pahoinvointi jakson. Kuvitelkaa 24/7 krapula kahdeksaksi viikoksi, yyh. No mutta, niistä ajoista on nyt selvitty ja olen elämäni kunnossa (KOP, KOP). Raskaus on edennyt toiselle kolmanneksella, lapset odottavat ensi viikolla alkavaa päivähoitoa innoissaan ja minä vähän kauhuissani. Hoitovapaani loppui siis juuri. Teemme onneksi mieheni kanssa molemmat lyhyempää työaikaa niin muutos ei toivottavasti ole niin suuri. Jää aikaa leikkimiseen ja loikkimiseen.

Palaan pian!

Teippailua ja Maailman Rumin Linna

No niin sairastuinhan sitten minäkin. Mies on myös kuumeessa ja piirretyistä on jo yliannostus joten Jotain Piti Keksiä. Silmiin osui tyhjä pahvilaatikko, joka on toimittanut veneen ja auton virkaa. Koska halusin lapsille jotain rauhallisempaa ja suht äänetöntä tekemistä (mun kurkku on kipee eli en pysty karjumaan kauhean metakan läpi tullakseni kuulluksi, siksi), ajattelin että askarrellaan paskarreellaan siitä linna. Eli tarvitaan tyhjä pahvilaatikko, narua, värillistä paperia ja teippiä.

Laatikko on siis ylhäältä avoin ja ajattelin tehdä noihin kulmiin vielä tornit vessa/talouspaperihylsyistä. Oviaukko on ihan veitsellä leikattu.

Sisällä on toinen kerros mikä olikin hankala toteuttaa. Rakensin sen siis pahvilaatikon kansiosista ja yhdestä ryttyisestä talouspaperihylsystä. Pohjalle ja tokaan kerrokseen on teipattu värillistä paperia lattiaksi.

Ihan huippuja teippejä saa muuten Teippitarhasta. Mä olen ihan höpönä noihin washi-teippeihin. Washi-teipit ovat siis riisipaperista valmistettuja paperiteippejä, joista sanotaan tuolla Teippitarhan sivuille seuraavaa:

"Washi teipillä koristelet, tuunaat, sisustat sekä kiinnität nopeasti ja mikä parasta - halutessasi saat teipin helposti jälkeä jättämättä irti (mitä kiiltäväpintaisempi / sileämpi pinta, sitä helpommin teippi lähtee irti). Teippi myös tarttuu uudestaan niin kauan kuin sen pinta on puhdas. Teippi on happovapaata."

Meillä on lastenhuone ja keittiön seinät kuorrutettu lasten piirustuksilla noiden teippien ansiosta. Myös viime vuoden joulukortit toteutettiin tekemällä teipeillä kuvioita pahville. Lapset rakastaa noita teippejä ja koska niistä ei jää jälkiä, ovat saaneet aika vapaasti niillä iteään toteuttaa. 

Oijoi! Tuolta sais näköjään myös ilmastointiteippejä kuviollisena, mitäs sanotte esim. tästä vinoraidallisesta turkoosista?

En muuten tiedä tarviiko toi laatikon ulkopuoli enää mitään koristelua. Aika hienot ruttuiset pakkausteipit ja toi teksti tekee siitä jotenkin, hmmm.... maanläheisen? 

Samaisilla teipeillä toteutin muuten jo jokin aika sitten lastenhuoneeseen autotien parkkipaikkoineen. On ollut muuten hitti!

Harmillisesti meiltä ei löytynyt kovin kuninkaallisia pikku-ukkeleita linnan asukkaiksi. No palomiehet ja muut sopivat musta oikein hyvin. Ja lapset halusivat tietysti pukeutua prinsessoiksi.

Tällasta tänään... Eilen oltiin lätäkköleikkimässä ennenkuin mulle nous kuume ja ajattelin kirjoittaa jotain kokemuksia lätäkön kestävistä vermeistä. Miltäs kuulostaa?

minä, sinä, ME

Yritin eilen miettiä miltä meidän perhe näyttää ilman kasvokuvia. No, tässä ollaan me:

 

Mä diggaan mun akvaariosta, erilaisista purnukoista ja itämaisista koriste-esineistä (ja näköjään pinkeistä palloista, heh). Pikkasen ompelen, neulon ja opettelen virkkaamaan. Silleen peruskoulun kässäntuntien pohjalta 90-luvun lopulta alulta eli tässä on ollut "jokunen vuosi" taukoa. Palstaviljelyyn pahasti hurahtanut. Ammatillisesti taasen ovat verisolut ja immunologia sydäntä lähellä.

Mies rakastaa intohimoisesti pieniä muovisia lentokoneita pienoismalleja ja kitaransoittoa.

Lapset diggaa autoista, muumeista, pupusta, mehujäästä ja maalaamisesta ;)

Mistä SÄ tykkäät eli mistä toivoisit mun kirjoittavan? Kommentoi alle kiitos niin tiedän kuka on käynyt lukemassa. :)

Loskaisin terveisin,
Kaisa

Kumman hiljaista

Toinen lapsista on kipeenä. Korkea kuume ja veto veks. Reppana iso pieni 4-vuotias. Sanoi itse eilen: "Mä äiti lepään tässä peiton alla silmät kiinni kunnes minä paranen."

Ihmeen hiljaista on siis ollut kotona kun on vain yksi loikkija tolpillaan. On ihan pitänyt miettiä tekemistä. Päätinpä siis perustaa blogin (ekan!) ja opetella virkkaamaan tiskirättejä. Toipilaan kanssa laitettiin tänään vesilasissa jo itänyt avocadon siemen multaan.